Paikalla, vaan ei läsnä: peukutan sometaukoa

Istahdan poikani kanssa hammaslääkärin odotusaulaan. Vilkaisen kanssaodottajia, joita lasken olevan seitsemän, meitä on siis yhteensä yhdeksän: neljä alakouluikäistä poikaa, kaksi keski-iän kynnyksellä olevaa äitiä, kaksi vanhempaa herrasmiestä ja yksi parikymppinen neitokainen. Istahdettuamme alas ajaudun pohtimaan nykyihmisten läsnä olemisen taitoa. Miksi?

Siitä syystä, että olemme poikani ja yhden vanhemman herrasmiehen kanssa ainoat, jotka eivät selaile älypuhelintaan vastaanottoa odotellessaan.

Vuosi sitten päätin jäädä omalta osaltani tauolle selattavasta sosiaalisesta mediasta. Käytännössä tämä tarkoitti taukoa Facebookista ja Instagramista. Ajatuksen some-taukoon sain todennäköisesti juuri jossain odotusaulassa tai -tilanteessa ja aloin pohtia sitä tarkemmin.

Mitä hyötyjä olisi elämästä ilman sosiaalista mediaa? Ajankäyttö menisi uusiksi. Aktiivikäyttäjillä somen selaaminen vie vuorokaudesta jopa useita tunteja salakavalasti, kun selaamista tehdään pätkissä pitkin päivää ja jopa pitkin työpäivää. Nuorilla some-surffailu voi viedä vuorokaudesta aikaa jopa 6-8 tuntia, kun yhdistetään sekä viestintä- että ohjelmapalvelujen käyttö, kuten esimerkiksi Youtube ja Netflix.

Työaikana somettajat saisivat varmasti lisätehoja työskentelyynsä sekä lisääntyneen että keskeytyksettömän työajan ansiosta. Kotona somettavat vanhemmat tehostaisivat kotityöaikaansa, ja todennäköisesti esimerkiksi pyykit kuivureiden ja pyykkinarujen kätköistä tulisivat viikatuiksi nopeammin kaappiin saakka. Kotona ihmissuhteille jäisi todennäköisesti enemmän aikaa, kun lapset ja aikuiset kohtaisivatkin toisensa oikeasti ja vaihtaisivat tärkeitä kuulumisiaan. Iltaisin aikuiset hivelisivät älypuhelinten näyttöjen sijaan toisiaan ja todennäköisesti kävisivät päivän päätteeksi hymyssä suin nukkumaan. Jo pelkästään edellä mainitut hypoteesit vakuuttivat minut aloittamaan kokeilun, joka venähtikin heti vuoden mittaiseksi.

Miten kävi? Hyvin pian alkuhämmennyksen jälkeen tajusin, kuinka vapauttavaa on, kun ei tarvitsekaan tietää toisten elämästä koko ajan kaikkea. Keskityin täysin omaan elämääni, välittämättä toisten mielipiteistä. Kaiken ylimääräisen tiedon suodattaminen rauhoitti mieleni ja lisäsi tuntuvasti elämänlaatuani. Olin läsnä elämässäni enemmän kuin koskaan. Vuoden jälkeen palasin somemaailmaan eri ihmisenä. Onnellisempana. En enää aktiivikäyttäjänä. Miksi et sinäkin kokeilisi?

Anu Tolonen, psykiatrinen sairaanhoitaja, Utajärven terveyspalvelut, Oulunkaari