Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu on vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä ja toistuvaa avustamista (ei hoivaa, hoitoa tai valvontaa) kotona ja kodin ulkopuolella päivittäisissä toiminnoissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä toisen henkilön apua suoriutuakseen edellä mainituista toiminnoista ja avun tarve ei johdu ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää vaikeavammaiselta henkilöltä voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Palvelutaloissa, ryhmäasumisessa ja vastaavissa tilanteissa henkilökohtainen apu kohdistuu vain kodin ulkopuolisiin toimintoihin.

Henkilökohtaisen avun ensisijainen järjestämistapa on työnantajamalli, jossa vammainen henkilö toimii työnantajana avustajalleen. Henkilökohtaisena avustajan tulee olla pääsääntöisesti perheen ulkopuolinen henkilö.