Puhuttaisiinko koulukiusaamisen sijaan koulukaveruudesta?

Koulujen alkaminen tuo tullessaan monenlaisia tuntemuksia, kuten iloa, odotusta, jännitystä tai epävarmuutta, niin lapsille kuin aikuisillekin. On liikuttavaa katsoa, miten joka syksy vanhemmat saattavat pienen ekaluokkalaisen ensimmäisenä koulupäivänä kouluun.

Jokaisen vanhemman toiveena varmasti on, että oman lapsen koulutaipaleesta tulisi mahdollisimman hyvä, että hän pärjäisi omilla vahvuuksillaan ja saisi vankan pohjan ponnistaa elämässä eteenpäin. Hyvinvointiin ja tukemiseen panostaminen on tärkeää kouluyhteisöissä.

Opiskeluhuolto on avainasemassa koulun hyvinvointityössä. Sen yhtenä tarkoituksena on edistää oppilaiden ja koko kouluyhteisön hyvinvointia. Kunnan hyvinvointisuunnitelmassa, opetussuunnitelmassa ja koulukohtaisissa suunnitelmissa linjataan hyvinvointityön tavoitteista ja keinoista.

Koulun toimintakulttuurilla voidaan vaikuttaa oppilaiden sekä henkilökunnan kokemukseen hyvinvoinnista, osallisuudesta sekä kuulumisesta yhteisöön. Toimintakulttuurin kautta edistetään muun muassa oppilaiden vastuullisuutta omasta toiminnastaan sekä sen vaikutuksesta muihin ihmisiin ja koko yhteisöön.

Hyvinvointi koulussa koostuu monista pienistä palasista, mutta me ihmiset olemme siinä yksi tärkeimmistä tekijöistä. Se, miten me kohtaamme toisemme, kuuntelemme, puhumme ja olemme kiinnostuneita kanssaihmisistä, merkitsee usein enemmän kuin viimeisen päälle olevat digitekniikat tai nykyaikaiset oppimisympäristöt. Toki nekin tuovat omalla tavallaan hyvinvointia.

Kouluilla panostetaan eri tavoilla oppilaiden ja koko henkilökunnan hyvinvointiin. Eräästä koulusta löytyy muun muassa positiivisuusseinä, johon voi jättää hyvää palautetta kenelle tahansa keneltä vain. Mikä loistava esimerkki helposta tavasta tuoda hyvää mieltä arkeen!

Yksi hyvinvointia heikentävä tekijä on kiusaaminen. Kiusaaminen on aina vakava asia, ja siihen puuttumiseksi ja sen ehkäisemiseksi on olemassa erilaisia keinoja. Kiusaaminen on ikävä kyllä edelleen läsnä monen oppilaan arjessa, samoin kuin yksinäisyys. Mitä voisimme tehdä sille, että kouluyhteisöissä kaikilla olisi kavereita, tai ainakin yksi sellainen?

Entä jos alkaisimmekin puhua enemmän koulukaveruudesta? Onko se joltakin pois, jos näin olisi? Mielestämme se on parempi vaihtoehto kuin yksinjääminen, kiusaaminen, syrjiminen tai kilpaileminen.

Palataksemme koulun portille ensimmäisenä koulupäivänä, voisimme miettiä, mitä voimme itse tehdä sille, että jokaisen pienen koululaisen taipaleesta tulisi mahdollisimman hyvä ja ympärillämme olevilla ihmisillä olisi hyvä olla.

Jos korostaisimme puheissamme ja teoissamme enemmän positiivisuutta ja myönteisyyttä, voisiko se olla askel kohti hyvinvoivaa arkea?

Heidi Södö, koulukuraattori, Iin perhepalvelut
Katja Enbuske, vastaava kuraattori, Iin ja Simon perhepalvelut